Virallisesti se kuokka meni maahan tänään, kun pintakerros vedettin pois.
Päivä oli sitä tavallista säätöä. Konemies ilmoitti, että se sähkökaapelin tienylitys on kyllä niin jäässä, ettei se lähde ilman "rammeria". Ei siinä mitään, mutta se tietty maksaa lisää. Ei muuta kuin soittamaan sähkölaitoksen urakoitsijalle, että mitäs tehdään. Sieltä tuli kyllä aika lailla suoraa asiakaspalveluoppikirjan vastaista tekstiä tyyliin "PIIP pitääkö meidän nyt tuoda kone 2 metrin takia" "PIIP minä kaivan sen itte" "PIIP kyllä me se PIIP kaivetaan, mutta se on sitten vasta keväällä PIIP.
Ihan sama, mutta kaapeli kuuluu olla tontin rajalla saatavissa, joten ei siinä mitään kun vaan hommaatte sen siihen. Pari soittokierrosta ja konemies lupasi sitten kokeilla miten homma onnistuu.
Sillä välin piti säätää naapurilta "lainaksi" sähköt paaluttajia varten, jos niillä ei ole omaa agregaattia, varmistella mitä jos nyt ei tehdä niin milloin sitten tehdään ja paljonko se taas maksaa lisää, jos konekuski tulee ylimääräisen kerran jne.
Töiden jälkeen kävin työmaalla katsomassa, missä mennään ja siellä oli urakka hyvässä vaiheessa. Jeesattiin sitten Annin kanssa suodatinkankaan laitossa.
Positiivinen (huom, nyt se alkaa se aurinko paistaa...) asia oli, että maa ei ollut jäässä ja lähti ilman routapiikkiä mukavasti ja toisaalta jätemaata ei tule ainakaan poisajettavaksi - voipi olla, että Janne saa kipata omat maansa meidän täyttöihin.
Kasetillinen sepeliä on nyt pohjalla ja homma tehdään loppuun huomenna. Siitä pääsee sitten paaluttaja jatkamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti