torstai 25. elokuuta 2011

Loppu häämöttää maansiirtotöissä

Yläpihan nurmikonteko oli vielä vaiheessa, muta uhkaavasti lähestyvä syksy motivoi tarttumaan lapioon. Tai oikeastaan suurin into lapiohommiin on jo mennyt, joten ajattelin turvautua etupäässä konevoimaan.

Hain Raksakoneesta Ahlmannin lainaan ja ei muuta kuin multa- ja sorakasan kimppuun! Raksakoneesta on ollut suuri hyöty, koska sieltä on löytynyt kaikki tarvittavat laitteet ja yleensä aina silloin kun tarvitsee. Lisäksi, kun se on vain reilu 10 minuutin ajomatkan päässä niin asiointi on ollut helppoa. Propsit myös Raksakoneen henkilökunnalle hyvästä palvelusta.

Edellisenä viikonloppuna olin jo muokannut nurmialueen pohjan jyrsimellä. Nyt sitten koneella vähän pintaa pois ja multaa tilalle. Autokatoksen viereen tulee pieni sora-alue, jossa voi pitää peräkärryä. Kone säästi kyllä selkää huomattavasti, vaikka kyllä paita kastui koneenkin kanssa (eikä pelkästään siitä syystä, että lämmityslaitteen säätöjen kanssa meni hetki opetellessä)

Vaikka homma olisi kuinka pieni niin työvaiheet ovat kuitenkin samat. Ensin pohjalle suodatinkangas, sitten soraa päälle ja lopuksi sitten reunat pitää rajata jollain tavalla.  Tässä vaiheessa jätin reunakivetysten laiton väliin ja pistin vain muovista nurmikon reunanauhaa mullan ja soran reunaan. Melkoista rimpulaahan se on, mutta ajaa asiansa ainakin toistaiseksi.

Mullalle laitettavan osan kohdalle sattui kaksi kaivoa eli talokaivo ja kunnan puolella jonkinlainen tarkistuskaivo. Ne ovat säädettäviä teleskooppikaivoja, mutta toinen oli aika lailla tiukassa. Sai alkuun tehdä töitä kangen kanssa, että teleskooppi lähti liikkeelle.

Pinnan teossa ei koneesta ole apua. Pyöräkuormaajalla sai pinnan muodot suht tasaiseksi, mutta kone on sen verran iso, ettei sillä uskalla alkaa muotoilemaan kovin tarkasti, koska pinta painuu turhan tiukkaan. Siinä mielessä pienempi Norcar on parempi näissä multahommissa.

Nurmikonteko täytyy ottaa hyötyliikunnan kannalta. Alkuun hinkkasin kolalla (siis sellaisesella sorakolalla - ei lumikolalla) pinnan tarkemmin muotoonsa, sitten jyräsin kunnolla, uudestaan kolaamaan, jyräämään ja vielä kerran sama rumba. Tässä vaiheessa alkoi olla käsivarret hellänä, kun toistoja tulee aika lailla.

Sitten kerran vielä pinta rikki metalliharavan kanssa, siemenet vakoon, haravointi uudelleen, että siemenet jäävät piiloon ja vielä kerran jyrällä yli. Nyt vaan odotellaan, että nurmikko vihertää. Saa nähdä miten kävi, koska täällä tuli aika reippaasti vettä, mikä muodosti lammikoita ja puroja, joten osa siemenistä on varmasti kulkeutunut ihan jonnekin muualle minne piti.



maanantai 22. elokuuta 2011

Viherpeukalona


Puutarha.net-uutiskirjeen mukaan nyt on paras aika vuodesta istuttaa erinäköisiä kasviksia. Pienentä ristiriitaa aiheuttaa, että puutarhat/puutarhamyymälät alkavat olla tyhjän puoleisia.

Hyvinkäältä löytyi vielä tarvittava määrä aitataimia ja päätettiin vielä laittaa ne maahan. Viikonloppuna sitten kärräiltiin vähän lisää multaa ja kaiveltiin uuteen nurmikkoon reikiä... kyllä harmitti.

Kun saatiin maa käännettyä niin sitten vaan taimet paikalleen ja sunnuntaina sitten naapuri haki kärryllisen haketta, mikä sitten levitettiin juurille rikkaruohojen pitämiseksi ulkona ja kosteuden sisällä.

Porukkaa oli riittävästä, joten homma sujui reippaasti, mutta kyllä useampi tunti turattiin kuitenkin.



Lauantai aamuna oli omille kyvyille sopivampaa puutarhapuuhaa. Kävin vuokraamassa Raksakoneesta puutarhajyrsimen ja ryskin muutaman tunnin menemään yläpihan savikkoa. Nurmi lakosi ja sain pinnankin suht kuohkeaksi, kun vaan jaksoi myllätä ristiin rastiin. Haaveena olisi, että viikonloppuna saisi sitten tehtyä loput sora- ja multahommat - jos vaan Raksakoneessa on joku pyöräkuormaaja vapaana.

Sitten hommat olisi hyvässä talvikunnossa. Jos ehtii/viitsii tehdä vielä kulkuväylien kivetyksiä niin se on sitten plussaa.




maanantai 15. elokuuta 2011

Asfalttikulma hoiti homman kotiin

Tiedon päivitys on vähän myöhässä, mutta kaverit olivat käyneet hoitamassa kaikki sovitut hommat sovittuun aikaan. Kivet oli paikallaan, rännikaivo oli laitettu paikalleen ja kaadot oli hierottu kohdilleen. Hieno homma! Sen verran on jo ollut vesisateitakin, että hyvin näkyy vesi menevän kaivoa kohti.

Näissä urakoissa on huimia eroja eli mikä firma hoitaa hommansa mitenkin. Omalla kohdalla urakoitsijoiden valinnat ovat osuneet aika lailla kohdilleen ja asiakastyytyväisyydessä ollaan selvästi plussan puolella. Mitään lehdistä luettavia kauhuskenaarioita ei ole tullut vastaan. Suurena hyötynä on varmaan ollut se, että firmat on melkein valkattu aina jonkun tutun suosittelemana. Nyrkkisääntönä voisi myös pitää, että ensimmäisten yhteydenottojen vaikutelma on tärkeä. Jos tuntuu, ettei homma lähde eteenpäin ilman puskutrakotoria niin melko turha on odottaa urakan valmistumista ajallaan ilman suurempaa stressiä.