Esko 2 -ulkovajan pystytysnäytös

Ulkovajan hankinnassa päädyin sitten elementtiratkaisuun. Perusteina lähinnä se, että rakennusaikataulun osuessa näin syksyyn elementtejä pystyi käsittelemään tuossa autokatoksessa etukäteen. Lisäksi tässä tapauksessa vertailu oma työ vs. kustannus osoitti, että jos hankkii tarvikkeet itse (10-30 % alennuksilla) niin omalle työlle ei jää kovinkaan paljoa hintaa. Miinuksena on tietysti se, että vaja ei ihan vastaan omaa piirustusta, vaikka tuollaisen pihavajan rakentamisessa ei nyt ihan hirveästi ole erilaisia vaihtoehtoja. Rajoittavana tekijänä kun on, että alle 7 m2 vajan saa rakentaa ilman lupaa (tosin suurempikin menee kyllä ihan kevyellä ilmoitusluonteisella luvalla) ja tuollaisen töllin saa 2 metrin päähän rajasta. Sijainti on meidän tapauksessa merkittävä seikka.
Toinen arveluttava asia oli se, että kun tosiaan vertaa noita materiaalikustannuksia, niin hämmästyttää että valmiin paketin saa suurin piirtein materiaalien hinnoilla. Siitä nousee mieleen "hyvää ei saa halvalla" lausahdus. Pienen surffailun jälkeen tuotteeksi valikoitui Esko 2 ja toimittajaksi Klapinetti. Tilaus tehtiin netin kautta ja homma sujui ihan odotusten mukaan. Toimitus luvattiin sähköpostitse heti seuraavalla viikolla ja aikataulu piti paikkansa. Kuljettaja soitti hyvissä ajoin ennen toimitusta ja paketti oli sovitussa paikassa ajallaan.
Itse tuotekin oli kunnossa eli puutavara oli siistiä, paneelit olivat ihan tukevaa tavaraa ja elementit ryhdissään. Ohjeet olivat kyllä minimaaliset, mutta eipä tuollaisen huussin pystytyksessä kovin ihmeellistä olekaan. Pohja muodostuu kahdesta elementistä. Runko näytti sen verran heppoiselta, että päädyin tekemään kevyen "sokkelin" vahvistaakseni perustuksia, koska hyvän pohjan päällä paketti pysyy paremmin ryhdissään.

Työvaiheet: Perustukset: Alla on siis suodatinkangas. Siinä päällä painui kesän ajan murskekuorma josta tarvittava määrä tasattiin paikalle - osa meni käyttöön ihan muualle. Perustuksina on tallin valuista ylijääneitä "anturoita". Eli kun valusta tahtoo aina jäädä yli kuraa niin tein valmiiksi muotteja joihin ylijäämäiset betonit voi roiskia. Niihin tuli myös reilu raudoitus ja nostokoukut. Noita betonikönttejä joutui kyllä pariin otteeseen nostelemaan paikasta toiseen aina uuden homman tieltä, mutta nyt ne menivät siis käyttöön. Naapurin autotallin seinälinjasta vedettiin langalla linja varastolle. Anturat nurkkiin murskepatjan päälle ja hieroin ne passin kanssa vaateriin. Kestopuusta (2x4) runko, jonka proppasin ristikulmista kiinni anturoihin. Anturan ja puun välissä on eristenauha.

Lattia: Lattiaelementit kasataan ennen asennusta perustusten päälle. Runko on tosiaan aika heppoinen ja vaikka elementit vetää tukevasti kiinni toisiinsa ruuveilla niin saumakohta on aika lepsu, koska runko antaa periksi. Nostimme lattian kyllästetyn rungon päälle ja vedin lattian ja rungon ruuveilla kiinni toisiinsa. Rakenne tuntui ihan tukevalta. Seinät: Elementtien asennus aloitettiin päädystä. Elementin runko tulee tasaan lattiarungon kanssa. Reivattiin pääty pystyyn ja sitten kylkeen ensimmäinen seinäelementti.

Nurkat tulee kiinni toisiinsa rungoista 90 mm ruuveilla. Elementin alapaarre ruuvattiin kiinni lattiarunkoon. Elementit oli aika hyvin ryhdissään ja asennus oli nopeaa.

Elementeissä meni noin pari tuntia. Eli kaikki elementit pystyssä ja kiinnitettyinä. Suora pohja helpottaa asiaa.

Katto: Kattotuolit oli määrämittaan sahattuna tavarana. Ohjeet olivat jälleen kerran minimaaliset, mutta hetken puutavaran penkomisen ja pyörittelemisen jälkeen homman juoni selkeni. Naputtelin kattotuolit kasaan maassa (naulauslevyt, harjan molemmin puolin, alapaarre 7 x 50 mm nauloilla puoleltaan.
Jaoin tulit elmenttien pilarien kohtiin - tässä tapauksessa jaolla ei ole niin suurta väliä, koska yläpuolelle ei tule villaa. Sitten kulmaraudat kiinni seinäelementin päälle ja tuolit paikoilleen. Katsoin, että seinät on pystyssä ja asettelin tuolin keskilinjalle. Sitten mittasin, että kattotuolin päästä seinäelementin rungon reunaan on 252 mm molemmilla puolilla niin kattotuolit pysyvät linjassaan. Noini lyhyellä matkalla (5 tuolia) ei tarvise sen kummemmin alkaa katselemaan harjan linjaa. Linja näytti kuitenkin tarkistuksessa ihan hyvältä, yhden tuolin kohdalla oli sentin heitto.
Tässä vaiheessa tuli ensimmäinen haaste. Toinen seinä veti koko ajan hieman kieroon johtuen yhdestä elementistä, jossa oli jonkinlainen jännitys. Kun seinä kalllistuu sisäänpäin niin kattotuoli ei tietysti enää asetu samaan linjaan/korkoon. Laitoin sisälle pöngän, jolla sain painettua elementin pystyyn (3 cm) ja sitten kattotuoli kovaa kiinni. Rakenne ei ihan toiminut, koska tuo tuoli ei kovin hyvin tue seinää vaan seinä tuli sentin verran takaisin sisään. Täytyy laittaa vielä elementtien pituuslinjaan joku jäykiste ja sitten vaikkapa poikkisuunnassa vielä palkki, joka pitää mökin kuosissaan.
Ohjeiden mukaan asia olisi tällä selvä. Naapurin kanssa pidettiin pieni mietintätauko ja päädyttiin reivaamaan tuolit yhteen. Laitoimme parit vinoreivat tuomaan vähän ristijäykkyyttä. Oleellista on mitata, että tuolit tulevat sitten suoraan ennen kuin naulaa reivat kiinni.
Vajahan on suunniteltu huopakatolle eli katto tulee umpeen ponttilaudalla. Tämä tietysti jäykistää rakennetta, mutta nimenomaan tuon ristijäykkyyden lisäämiseksi reivaaminen ei ole huono ajatus - nyt kattotuolit olivat ihan tukevan oloisesti paikallaan ennen laudoitustakin.
Molempien päätyjen päätykolmiot pitää myös laittaa itse - kokonaista 3 valmiiksi mittaan sahattua paneelia. Sovitus oli kohdillaan ja paneelit loksahtivat paikalleen ilman ongelmia. Iltapäivällä harsin sitten vielä aluslaudat kiinni. kun naulat loppuivat. Täytyy vielä naulata vähän tiukempaan ennen huovan laittoa. Nyt virittelin päälle muovin, että pysyy torppa sateelta suojassa.

Viimeisenä hommana kiinnitin ovat takaisin paikoilleen. Ovet ovat paketissa asennettuina, mutta käsittelyn helpottamiseksi otin ne irti jo ennen pohjamaalin maalausta.

Yhteenveto: Esko 2 -paketin ohjeet ovat minimaaliset. Puutavara on hyvin mitoissaan ja suoraa eli ihan hyvälaatuista. Rakenne on niin helppo, että pienellä miettimisellä homma onnistuu ihan helposti. Asennustarvikkeet saa tilattua vajan yhteydessä a 80 euroa. Kävin itse ostamassa kulmarautoja (kattotuolit), 90 mm ruuveja (rungon kiinnitys), 50 mm kampanauloja (paneelit) Tarjoustalosta ja hinta oli huomattavasti edullisempi. Tietysti omasta takaa löytyi jo 3" ja 4" nauloja joita meni ehkä parikymmentä kappaletta kutakin.
Listat ovat nekin määrämittaan sahattuja. Tarkoitus on maalata ne lämpimässä ja laittaa sitten vasta paikalleen. Olisi tietysti hyvä, että ehtisi maalamaan seinät jo lopullisellä pintavärillä ennen listoja - nyt seinissä on vaan pohjamaali, joka kuitenkin hätätapausessa menee talven yli, jos ei tule maalauskelejä.

Uutta aitaa syntyy

Viikonloppu meni reissussa, mutta naapurin isäntä & emäntä olivat erityisen ahkerina ja taas syntyi uutta aitaa. Monennäköistä pensasta, jotka kukkivat eri aikoihin ja sitten pari pihlajaa ja vuorimäntyä tuomaan vähän korkeuseroa aitaan ja rikkomaan "aidan tuntua". Hyvältä näyttää ja varmasti näyttävä, kunhan taimet saavat vähän lisää vartta.

Vuorimännyt komppaavat hyvin tuon meidän pengerryksen kanssa eli kun "ylä-" ja "alapiha" on erotetu kivetyksellä, missä on kääpiövuorimäntyjä niin samaan tyyliin sopii hyvin nuo kulmaan istutetut männyt.

Roskakatos valmiina

No tällainen siitä sitten tuli. Mittasuhteet osui kohdilleen ja aika tukevan oloinen katos tuntuu olevan. Ainakin se on nyt pysynyt syysmyrskyissä pystyssä. Pikkusenhan se näyttää bussipysäkiltä, kun on vaan yksi astia toistaiseksi, mutta täytyy ohjeistaa naapurin lapsia ettei kannata jäähän katoksen alle odottelemaan bussin saapumista. Loppumaalaukset sain tehtyä eilen, kun oli sen verran kuivempaa. Nyt oikeastaan jää uupumaan vain loput proppaukset eli "etujalat" on propattu asfalttiin, mutta vedän sen kiinni joka nurkasta, kun vaan saan uuden poranterän haettua. Sitten voi tietty laitella katon etureunaan räystäspellin ja sivuille pellit - kun ei enää ole muita hommia ;-) Oli muuten elämäni ensimmäinen tiilikaton asennus. Neliöitä ei tosin ollut kovin montaa...

Roskakatos

Naapurin ystävällisellä avustuksella katos nostettiin vielä lopputarkistusta varten paikalleen. Pohja-alan mitoitus oli osunut kohdilleen eli jalat ovat katosta varten tehdyllä asfaltilla. Vatupassilla katsottiin "bussipysäkki" vaateriin ja lyhensin sitten jalat paikan päällä oikeaan mittaan. Mitoituksessa oli lähinnä kaksi kriteeriä eli 1) otsa ei osu katoksen etureunaan kun töihin lähtiessä heittää roskapussin säiliöön 2) roskasäiliön kansi mahtuu aukeamaan kokonaan

Täytyy vielä kiinnittää katos paikalleen ennen kuin lyö tiilit päälle - tiilien kanssa nostaminen kahteen mieheen alkaa tekemään jo turhan tiukkaa.

Roskakatos

Perjantaina isku inspiraatio alkaa värkkäämään roskakatosta. Tämä(kin) on ollut työn alla jo jonkin aikaa. Lähinnä siitä syystä, että nurkissa lojuvasta puutavarasta pitäisi päästä eroon - se tuskin talvehtii käyttökelpoisena enää toista talvea.

Piirutukset on piirretty klubi-askin kanteen ja sitten ajattelin soveltaa tarpeen mukaan paikan päällä. Vaatimuksina oli lähinnä, että katokseen mahtuu kaksi astiaa. Ulkonäöllisesti sen tulisi mukailla muita rakennuksia. Hankalimmaksi kohdaksi jäi miettiä katoksen korkeutta niin että korkeus olisi riittävä käytännöllisyyden kannalta ja toisaalta ulkonäkösyistä se ei saisi olla mikään torni.

Lisäksi mietin sitä, että katos olisi puhdistettavissa helposti (riittävä aukko alareunaan) ja edessä/sivuilla on riittävä suoja tuiskulunta vastaan.

Nice-to-have-vaatimuksena on sitten että mitoitus osuisi mukavasti materiaaleihin eli panelointi olisi mahdollista kokonaisin paneelein ja katto osuisi täydelle tiilijaolle. Siinä olikin jonkin verran miettimistä ja tuloksen näkee vasta, kun päästään tuohon työvaiheeseen.

Nyt kun runko on kasassa niin rungon ulkomitta on leveys 170, syvyys 110 ja korkeus 220. Korkeudesta on tarkoitus ottaa pois ~20 cm kunhan mallailen katosta paikalleen.

Loppu häämöttää maansiirtotöissä

Yläpihan nurmikonteko oli vielä vaiheessa, muta uhkaavasti lähestyvä syksy motivoi tarttumaan lapioon. Tai oikeastaan suurin into lapiohommiin on jo mennyt, joten ajattelin turvautua etupäässä konevoimaan.

Hain Raksakoneesta Ahlmannin lainaan ja ei muuta kuin multa- ja sorakasan kimppuun! Raksakoneesta on ollut suuri hyöty, koska sieltä on löytynyt kaikki tarvittavat laitteet ja yleensä aina silloin kun tarvitsee. Lisäksi, kun se on vain reilu 10 minuutin ajomatkan päässä niin asiointi on ollut helppoa. Propsit myös Raksakoneen henkilökunnalle hyvästä palvelusta.

Edellisenä viikonloppuna olin jo muokannut nurmialueen pohjan jyrsimellä. Nyt sitten koneella vähän pintaa pois ja multaa tilalle. Autokatoksen viereen tulee pieni sora-alue, jossa voi pitää peräkärryä. Kone säästi kyllä selkää huomattavasti, vaikka kyllä paita kastui koneenkin kanssa (eikä pelkästään siitä syystä, että lämmityslaitteen säätöjen kanssa meni hetki opetellessä)

Vaikka homma olisi kuinka pieni niin työvaiheet ovat kuitenkin samat. Ensin pohjalle suodatinkangas, sitten soraa päälle ja lopuksi sitten reunat pitää rajata jollain tavalla.  Tässä vaiheessa jätin reunakivetysten laiton väliin ja pistin vain muovista nurmikon reunanauhaa mullan ja soran reunaan. Melkoista rimpulaahan se on, mutta ajaa asiansa ainakin toistaiseksi.

Mullalle laitettavan osan kohdalle sattui kaksi kaivoa eli talokaivo ja kunnan puolella jonkinlainen tarkistuskaivo. Ne ovat säädettäviä teleskooppikaivoja, mutta toinen oli aika lailla tiukassa. Sai alkuun tehdä töitä kangen kanssa, että teleskooppi lähti liikkeelle.

Pinnan teossa ei koneesta ole apua. Pyöräkuormaajalla sai pinnan muodot suht tasaiseksi, mutta kone on sen verran iso, ettei sillä uskalla alkaa muotoilemaan kovin tarkasti, koska pinta painuu turhan tiukkaan. Siinä mielessä pienempi Norcar on parempi näissä multahommissa.

Nurmikonteko täytyy ottaa hyötyliikunnan kannalta. Alkuun hinkkasin kolalla (siis sellaisesella sorakolalla - ei lumikolalla) pinnan tarkemmin muotoonsa, sitten jyräsin kunnolla, uudestaan kolaamaan, jyräämään ja vielä kerran sama rumba. Tässä vaiheessa alkoi olla käsivarret hellänä, kun toistoja tulee aika lailla.

Sitten kerran vielä pinta rikki metalliharavan kanssa, siemenet vakoon, haravointi uudelleen, että siemenet jäävät piiloon ja vielä kerran jyrällä yli. Nyt vaan odotellaan, että nurmikko vihertää. Saa nähdä miten kävi, koska täällä tuli aika reippaasti vettä, mikä muodosti lammikoita ja puroja, joten osa siemenistä on varmasti kulkeutunut ihan jonnekin muualle minne piti.

Viherpeukalona

Puutarha.net-uutiskirjeen mukaan nyt on paras aika vuodesta istuttaa erinäköisiä kasviksia. Pienentä ristiriitaa aiheuttaa, että puutarhat/puutarhamyymälät alkavat olla tyhjän puoleisia.

Hyvinkäältä löytyi vielä tarvittava määrä aitataimia ja päätettiin vielä laittaa ne maahan. Viikonloppuna sitten kärräiltiin vähän lisää multaa ja kaiveltiin uuteen nurmikkoon reikiä... kyllä harmitti.

Kun saatiin maa käännettyä niin sitten vaan taimet paikalleen ja sunnuntaina sitten naapuri haki kärryllisen haketta, mikä sitten levitettiin juurille rikkaruohojen pitämiseksi ulkona ja kosteuden sisällä.

Porukkaa oli riittävästä, joten homma sujui reippaasti, mutta kyllä useampi tunti turattiin kuitenkin.



Lauantai aamuna oli omille kyvyille sopivampaa puutarhapuuhaa. Kävin vuokraamassa Raksakoneesta puutarhajyrsimen ja ryskin muutaman tunnin menemään yläpihan savikkoa. Nurmi lakosi ja sain pinnankin suht kuohkeaksi, kun vaan jaksoi myllätä ristiin rastiin. Haaveena olisi, että viikonloppuna saisi sitten tehtyä loput sora- ja multahommat - jos vaan Raksakoneessa on joku pyöräkuormaaja vapaana.

Sitten hommat olisi hyvässä talvikunnossa. Jos ehtii/viitsii tehdä vielä kulkuväylien kivetyksiä niin se on sitten plussaa.