Loppu häämöttää maansiirtotöissä

Yläpihan nurmikonteko oli vielä vaiheessa, muta uhkaavasti lähestyvä syksy motivoi tarttumaan lapioon. Tai oikeastaan suurin into lapiohommiin on jo mennyt, joten ajattelin turvautua etupäässä konevoimaan.

Hain Raksakoneesta Ahlmannin lainaan ja ei muuta kuin multa- ja sorakasan kimppuun! Raksakoneesta on ollut suuri hyöty, koska sieltä on löytynyt kaikki tarvittavat laitteet ja yleensä aina silloin kun tarvitsee. Lisäksi, kun se on vain reilu 10 minuutin ajomatkan päässä niin asiointi on ollut helppoa. Propsit myös Raksakoneen henkilökunnalle hyvästä palvelusta.

Edellisenä viikonloppuna olin jo muokannut nurmialueen pohjan jyrsimellä. Nyt sitten koneella vähän pintaa pois ja multaa tilalle. Autokatoksen viereen tulee pieni sora-alue, jossa voi pitää peräkärryä. Kone säästi kyllä selkää huomattavasti, vaikka kyllä paita kastui koneenkin kanssa (eikä pelkästään siitä syystä, että lämmityslaitteen säätöjen kanssa meni hetki opetellessä)

Vaikka homma olisi kuinka pieni niin työvaiheet ovat kuitenkin samat. Ensin pohjalle suodatinkangas, sitten soraa päälle ja lopuksi sitten reunat pitää rajata jollain tavalla.  Tässä vaiheessa jätin reunakivetysten laiton väliin ja pistin vain muovista nurmikon reunanauhaa mullan ja soran reunaan. Melkoista rimpulaahan se on, mutta ajaa asiansa ainakin toistaiseksi.

Mullalle laitettavan osan kohdalle sattui kaksi kaivoa eli talokaivo ja kunnan puolella jonkinlainen tarkistuskaivo. Ne ovat säädettäviä teleskooppikaivoja, mutta toinen oli aika lailla tiukassa. Sai alkuun tehdä töitä kangen kanssa, että teleskooppi lähti liikkeelle.

Pinnan teossa ei koneesta ole apua. Pyöräkuormaajalla sai pinnan muodot suht tasaiseksi, mutta kone on sen verran iso, ettei sillä uskalla alkaa muotoilemaan kovin tarkasti, koska pinta painuu turhan tiukkaan. Siinä mielessä pienempi Norcar on parempi näissä multahommissa.

Nurmikonteko täytyy ottaa hyötyliikunnan kannalta. Alkuun hinkkasin kolalla (siis sellaisesella sorakolalla - ei lumikolalla) pinnan tarkemmin muotoonsa, sitten jyräsin kunnolla, uudestaan kolaamaan, jyräämään ja vielä kerran sama rumba. Tässä vaiheessa alkoi olla käsivarret hellänä, kun toistoja tulee aika lailla.

Sitten kerran vielä pinta rikki metalliharavan kanssa, siemenet vakoon, haravointi uudelleen, että siemenet jäävät piiloon ja vielä kerran jyrällä yli. Nyt vaan odotellaan, että nurmikko vihertää. Saa nähdä miten kävi, koska täällä tuli aika reippaasti vettä, mikä muodosti lammikoita ja puroja, joten osa siemenistä on varmasti kulkeutunut ihan jonnekin muualle minne piti.