Ei näin...

Tähän on koottu eri lähteistä opettavaisia tarinoita rakentamisen riemuista. Jostain syystä monessa vinkissä tuntuu olevan näkökulmana ei näin. Josko näiden avulla vaikka voisi vähentää otsan lyömistä seinään.

Sä tarttet valvojan jo ihan lain mukaan. Se ei riitä, että itse valvot öisin koko projektia miettiessä

Kysy kunnan rakennusvirastosta sellaisten valvojien yhteystietoja, joista heillä on hyviä kokemuksia. Turhaahan sinne ottaa tyypin, jolla on valmiiksi sukset ristissä kunnan viranomaisten kanssa. Itse kyselin myös naapurikuntien rakennusvirastosta sähköpostilla ja kaikista tuli vastaukset ihan sukkelaan. Sitten puhelin käteen ja soittelemaan listaa lävitse. Kannattaa kysäistä niiltä valvojilta myös, että onnistuuko heiltä esimerkiksi paalutussuunnitelman teko. (Vissiin kaikilta ei, jolloin joutuisit hommaamaan siihen taas toisen tyypin ja maksamaan sille erikseen.)

Meidän valvoja oli ihan pätevä tyyppi, mutta ”mies, joka ei osannut sanoa töille ei”. Sitten se oli aivan tolkuttoman kiireinen, kun sillä oli liikaa töitä. Kävi meilläkin kerran keskellä yötä kattomassa raksaa, kun ei päivällä ehtinyt. Eikä meinannut aina saada puhelimella kiinni. Talliprojektissa oli sama mies valvojana ja silloin se oli kuukauden tavoittamattomissa. Paljastui, että oli saanut siinä välissä sydänkohtauksen. En taida suositella sitä miestä teille.

Valvoja kannattaa hommata jo ennen kuin ensimmäistäkään kuoppaa on tontille kaivettu. Jos se on pätevä, se sanoo omat mielipiteensä jo talon paikasta, liittymistä yms. Lisäksi niillä on omia kontakteja esimerkiksi maanrakentajiin. Siis jos et niitä sattumoisin itse satu tietämään. (Ikävä uutinen: savitontilla maanrakentajilla on isot koneet sen takia, että ne saa kuljetettua kaikki laskuttamansa rahat pois: ei onnistu pienellä kaivurilla sen rahamäärän kuljettaminen... kokemusta on.)

Niitä kuormalavoja kannattaa oikeasti haalia tontille lojumaan. Kun tavaroita tulee, niin niiden lavojen päälle niitä on parempi laittaa kuin suoraan maahan. Nippu kakkosnelosia puoliksi saveen uponneena ei ole kaunis näky. Kokemusta ei ole, onneksi. Pari kuormalavaa päällekkäin toimii jo mitenkuten työpöytänä sahattaessa tai naulatessa. Projektin jälkeen ne lavat ovat tietysti riesa, mutta ne saa kuitenkin yksityisenä viedä ilmaiseksi kaatopaikalle. Tarvittavien lavojen määrään vaikuttaa sitten talomalli. Meille kun tehtiin ns. ”pitkästä”, niin lavoja tarvittiin toistakymmentä, koska niitä nippuja oli joka lähtöön: rungon liimapuupalkit ja saunan panelit kun eivät olleet samassa nipussa, yllättäen.